SDP:n Helena Marttila: Onko Suomi enää sitoutunut köyhyyden vähentämiseen?
Suomen kehitys köyhyyden torjunnassa kulkee tällä hetkellä täysin päinvastaiseen suuntaan kuin mihin Suomi on Euroopan unionissa sitoutunut. Kansanedustaja ja suuren valiokunnan jäsen Helena Marttila (sd.) vaatii hallitukselta vastausta siihen, aikooko Suomi noudattaa EU:n köyhyyden vastaista strategiaa vai onko tavoitteista käytännössä luovuttu.
Euroopan komissio julkaisi toukokuussa ensimmäisen EU:n köyhyyden vastaisen strategian. Myös Euroopan parlamentti hyväksyi helmikuussa selvällä enemmistöllä mietinnön, joka vaatii vahvempia EU-toimia köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi. Suomalaisista mepeistä Sebastian Tynkkynen (ps) oli ainoa, joka äänesti mietintöä vastaan. Köyhyyden torjuminen on yksi EU:n nykyisen puheenjohtajamaa Irlannin prioriteettiteemoista ja oli myös yksi edellisen puheenjohtajamaa Kyproksen keskeisistä teemoista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreen arvion mukaan hallituskauden 2023-2027 sosiaaliturva- ja veromuutokset lisäävät pienituloisten määrää Suomessa 102 000 hengellä. Heistä noin 22 000 on lapsia. THL:n johtava tutkija Jussi Tervola on kuvannut vaikutusta poikkeuksellisen suureksi ja todennut, ettei näin suuria vaikutuksia ole mittaushistorian aikana koskaan ennen havaittu. Marttilan mukaan THL:n arvio on johdonmukainen jatkumo sille, että joulukuussa 2025 Suomi joutui EU:n sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokalle eriarvoisuuden kasvun vuoksi yhdessä muun muassa Liettuan, Bulgarian ja Romanian kanssa.
– Samaan aikaan kun EU edellyttää jäsenmailta vahvempia toimia köyhyyden vähentämiseksi, Suomessa tehdään tietoisia päätöksiä, jotka lisäävät köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Kyllähän tästä syntyy vaikutelma, että Suomessa on ensi kertaa hallitus, jota köyhyyden lisääntyminen ei näytä haittaavan, Marttila sanoo.
Marttila muistuttaa, että kansallisesti Suomi on osana EU:n köyhyyden vähentämisen tavoitetta sitoutunut vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Tästä vähintään kolmasosan tulisi olla lapsia. Suomen kansallisen tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi tällä hetkellä siis jo noin 220 000 henkilön nostamista pois köyhyys- tai syrjäytymisriskistä vuoteen 2030 mennessä. Lasten osalta tarvittava vähennys olisi noin 55 000.
Marttila kertoo selvittäneensä valtioneuvoston suhtautumista EU:n köyhyysstrategiaan.
– Kysyin ministeriöltä, ilmaisiko Suomi tukensa EU:n köyhyysstrategialle, kun asiasta viimeksi keskusteltiin EU:n työllisyys- ja sosiaaliministereiden kokouksessa heinäkuussa. Vastauksena sain tiedon, että strategiaan ei ole valmisteltu erillistä valtioneuvoston kantaa. Tämä herättää vakavan kysymyksen: onko hallitus aidosti sitoutunut EU:n yhteisiin köyhyyden vähentämistavoitteisiin vai ei, Marttila toteaa.
Kansallisen tavoitteen saavuttamiseksi sosiaali- ja terveysministeriössä on laadittu toimintasuunnitelma köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Laajempi puoliväliarviointi on ollut tarkoitus toteuttaa vuonna 2026. Marttilan mukaan hallituksen on viipymättä kerrottava eduskunnalle ja suomalaisille, miten se aikoo saavuttaa köyhyyden vähentämisen tilanteessa, jossa hallituksen päätösten arvioidaan vievän kehitystä täysin päinvastaiseen suuntaan.
– Hallituksen on tuotava eduskunnalle uskottava ja aikataulutettu suunnitelma, jolla köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää vähennetään. Vaihtoehtona on sanoa avoimesti, että Suomi on luopumassa omista tavoitteistaan ja yhteisistä eurooppalaisista sitoumuksistaan, Marttila päättää.
